Kaikenlaisia vastoinkäymisiä on tässä itselläni ollut mutta jotenkin saan ajatuksiani jäsentymään paremmin näiden askatelujen parissa. On tuntunut niin epäoikeudenmukaiselta kun minua nuorempia ystäviä ja tuttuja sairastuu vakavasti ja hoitotyöntekijänä tiedän että harvoin niistä sairauksista toipuu vaan väistämättä edessä on hyvin vaikeita vuosia. Ei voi muuta kun kiittää kun aamulla herää uuteen päivään ja on saanut olla jotakuinkin terveenä ja nauttia lapsien varttumisesta aikuisikään.
Olen 47-vuotias naisihminen Etelä-Karjalasta. Olen innostunut korttien näpräämisestä jo muutamien vuosien ajan ja nyt vasta vuoden ajan olen niitä täällä blogimaailmassa esitellyt.Muutakin käsillä näpräämistä harrastan jos aikaa jää. Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä mies ja 10 vuotias poika. Vanhimmat poikamme ovat jo muuttanut kotoa pois. Lisäksi stressiä lievittävät kaksi norjalaista metsäkissaa: Nipsu ja Hemuli. S.posti paula.paakkonen@pp.inet.fi
torstai 27. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Todella suloinen, Tykkään.:)
Luulisi noista korteista kelpaavan kummankin!
-
Kuten sanoit, saa olla tosi kiitollinen jos on terve ja kaikki läheisetkin varjeltuneet taudeilta.
Kyllä sitä pieneksi ja voimattomaksi itsensä monasti tuntee.
Jaksamista! ... ja virtuaalihalaus!
Lähetä kommentti