Paluu arkeen

Lomat on nautittu yhdessä ja erikseen perheen kanssa. Tätä perhettä veti joulu yhteen mutta pian jo aaton mentyä pojista toinen lähti rakkaansa luokse Espooseen ja toinen viiletti poikaporukan kanssa Lappiin Rukalle viikoksi laskettelemaan ja muutenkin viettämään aikaa ennen opintojen alkua. Vähän hirvitti tuo keli johon lähtivät mutta hyvin oli matka mennyt vaikka näkyvyys oli heikko pitkin matkaa pöllyävän lumen vuoksi. Sen verran olin syrän syrjällään jo etukäteen että oli laitettava suojeluenkeli pojan laukkuun piiloon vaan eipä tuo piilossa pysynyt vaan narunremakan kanssa sen sielä löysi ja kysyi että"heiäitimikätääon? - se on suojeluenkeli!! Poika heitti enkelin pöydälle mutta antoi minun laittaa sen laukkuun takaisin ja antoikin sen siellä olla. Sanoin, että se tuo turvaa. No, siellä nyt ovat ja muuta en voi kuin toivoa, että nuo kaksikymppiset pojat pitävät toisistaan huolta. Tiedän, että poikani on jo täysi-ikäinen enkä voi enää joka askelta vartioida. Voin vain, että elämä kantaa ja opettaa. Mutta äiti on aina äiti, oli se lapsi sitten minkä ikäinen tahansa.

No, olen jonkin verran jotain ehtinyt tehdäkin korttien parissa ja vähän muutenkin.
Tässä muutama kortti, jotka ensi joulua odottavat. Kuvat ovat riisipaerista leikattuja ja liimapaperilla laitettu korttipohjaan kiinni. Kuviollinen riisipaperi on ostettu Sinellistä.


Vuokatin matkalta löysin jotakin sisustukseen liittyvää...
Näitä hyllyjä on kaksi ja koristavat nyt meidän makuuhuonetta.

Kuuseen tein koristeita huovuttamalla. Tähtien keskelle ompelin vanhoja ruskeita nappeja jotka Kierrätystavaratalo Kontista ostin edulliseen hintaan.

Sitten vielä yksi kortti jonka tänään tein.
Olikin ensimmäinen kortti pariin viikkoon. Hyvältä tuntui vähän pitää lomaa kaikelta näpertelyltä vaikka usein tuli mielitekoja ottaa papereita esiin ja ryhtyä askartelemaan.