Ostin Eurokirppikseltä Lappeenrannasta vanhan istuimen... josta en muistanut kuvaa ottaa. Oli sellainen ruskeajalkainen; lakattu siis jaloistaan. Istuinosa oli vaalean sinistä hiukka kiltävää vanhahtavaa kangasta, jossa ikäviä tahroja. Siis epäsiisti. Puuosan ja pehmustetun istuimen reunoja kiersi nauha.
Ihastuin istuimen muotoon ja heti mielessäni näin kuvan minkälaiseksi sen haluan. Mies vähän hymähteli vieressäni kun siellä hänelle siitä puhuin ja sitä kapistusta ihastelin. Penkki jäi sillä reissulla sinne mutta seuraavana päivänä olin sen ylpeä omistaja:))
Sitten vain kangasta etsimään. Monessa kaupassa kävin ja vielä kirjastossakin. En ollut koskaan mitään huonekaluja korjannut. joten tietoakin oli jostain haettava. Purkaessani tuolin sisuskaluja yritin painaa visusti mieleeni mitä oli missäkin ja miten kaikki oli kiinnitetty paikoilleen. Meriheinää ja ruskeaa ohutta puuvillakangasta löysin omasta varastostani mutta pikku nauloja oli etsittävä sekä lisää nuppineuloja.Maalikaupassakin kävin valkoista maalia hakemassa sekä hiomapaperia.
Lopputulos oli onnistunut ja harmoninen. Oikeastaan olen HYVIN, HYVIN TYYTYVÄINEN!!!
Tuolista tuli oikea kaunotar vaikka itse sen sanonkin.
1 kommentti:
Kun on oiva visio ja suomalaista sisua...
Tosi kauniiksi olet tuolin tehnyt. Saat ihan syystä olla ylpeä kättesi jäljestä :)
Lähetä kommentti